ANNA-MAIJA. Kohta ensimmäisessä vastoinkäymisessä olet nyt kuitenkin valmis luopumaan hänestä, jonka tähden luotu olet.—
RISTO.—sillä vaimo on luotu miehen tähden eikä mies vaimon tähden.—Senkin pappi luki virsikirjasta.
ANNA-MAIJA.—olet valmis luopumaan hänestä, jonka tähden luotu olet, seurataksesi pahan hengen houkutuksia ja omaa lihallista mieltäsi. Voi, sitä kadotuksen syvyyttä, jonka partaalla sinä ihmisparka, seisot.
JOHANNA. Taidatte olla oikeassa. En tullut tuota ajatelleeksi. Hyvä
Jumala, mitä nyt teen?
LEENA-KAISA. Rukoile anteeksi mieheltäsi ja pyydä häntä kärsimään heikkouttasi, muistaen, että hänet on varustettu vahvemmalla luonnolla ja suuremmalla viisaudella.
RISTO. Kyllä,—kyllä minä sen muistan. Ja että minun tulee vaimoa parhaakseni hallita. Kaikki se vihkimäluvussa sanotaan. Enkä minä turhista vihaa pidä, vaan olen myös valmis antamaan Johannalle anteeksi.
LAURA. Kuuletteko, kuinka hyväluontoinen hän on. Ei pahaa sanaa kaikesta tästä.
KATRI. Noin ei olisi moni mies Riston sijassa tehnyt. Johanna saa kiittää onneaan.
VAPPU. Lähde jo pois, Johanna. Minun luonani saat asua ensi aluksi.
JOHANNA. En minä voi erota miehestäni. Olisihan se suuri synti.