HOMSANTUU (istuu kärryilleen ja viskelee perunoita palloina ylös ilmaan. Ei ole Ristoa näkevinään).
RISTO. Minä sinut pelastin noilta pojan pahuksilta.
HOMSANTUU. Turha vaiva. Niistä olisin kyllä itsekin selvinnyt.
TOPPO. Näet nyt, mitä sinä hänestä kostut. Kun viitsitkin tuon turjakkeen jäljessä juosta. Tule pois anniskeluun takaisin. Panemme pari peliä kontraa ja juomme pullon loppuun.
RISTO. Mene edellä, minä tulen jahka kerkiän. Täytyyhän miehen toki entistä morsiantaan tervehtiä, vaikka ihme olisi, eikös niin, Kerttu?
HOMSANTUU. Pysy vaan erilläsi. Minulla ei ole sinun kanssasi mitään tekemistä.
TOPPO. Siinä sen kuulit.
RISTO. Yhäkö sinä olet minulle äkeissäsi? Ja minussa, tiedätkös, tuo vanha rakkaus syttyi uuteen tuleen heti kun anniskelun ikkunasta näin sinun juoksevan ohitse.
HOMSANTUU (hyppää ylös). Pois luotani.
RISTO. No, no, hiljaa, hiljaa. Enhän minä sinulle pahaa tee.