TOPPO. Perhana, kuinka uljas. Sinuun täytyy väkisenkin mieltyä,
Homsaliisa, vai mikä sinä olet.
HOMSANTUU (kääntyy väkijoukkoon). Eikö kukaan tahdo ostaa perunoita?
Kaksikymmentäviisi penniä kappa.
TOPPO. Päästäpä, Risto, minua likemmäksi. Paremmin minä kumminkin osaan tyttöjen kanssa leikkiä laskea kuin sinä.
HOMSANTUU. Perunat ovat hyviä. Tulkaa katsomaan.
TOPPO (puoleksi laulaen). Ofilia mansulalii, Ofilia mansulalii.—Muistatko vielä sukusi kieltä, sinä mustasilmä murheenlapsi? Ala bingelibii, ala dackeli dii, Saridoo! Ala hingeli bii, ala danckeli dii, Saridoo! Ala baskusi, nellusi, vatsusi, Sulamala, sulamala sumperin sutsatsii. Ofilia mansulalii, Simsilä, kimsilä, rattentaal.
HOMSANTUU. Mitä siinä suotta leukojasi levittelet ja hampaitasi harjoittelet.
TOPPO. Mustalaista se on, heimosi kieltä, etkö sitä tunne?—Ala bingeli bii, ala danckeli dii vaktartaa. Konsunellos vad, ala vengos vad, ala miira, miira Surted sudsura vaktartaa.
HOMSANTUU. Noin kiehunee kielesi vielä kerran pirun pihtienkin välissä.
TOPPO. Ei, Risto, lähdetään pois. Tuolle myrkkyhampaalle ei kannata suutansa pieksää.
RISTO. Jahka minä koetan.—Kerttu kultani, kanamarjani, punakukkani, sokeritokkani, tule paiskaamaan kättä ja sano: pois vihojen vimmaukset, puhas siunaus sijahan!