HOMSANTUU. Tästä lähtien en enää menekään ihmisten ilmoille, sillä heidän pariinsa en kumminkaan sovi. Yksin on hyvä olla. Ei ole kenenkään tiellä, ei kenenkään pilkattavana, eikä turmele silmiä keltään.
ILONA. Voi, Hagert, minun käy niin sääli tuota onnetonta.
HAGERT. Anna nyt, kun äiti häntä puhuttelee.
HELKA. Mikä sinun on nimesi, tyttö raiska?
HOMSANTUU. Kerttu.
HELKA. Kerttu?—Kuuletko, Hagert, hänen nimensä on Kerttu. Entä sukunimesi, sukunimesi, lapsi?
HOMSANTUU. Väänänen.
HELKA. Tuusniemeltä?
HOMSANTUU. Sieltä oli isäni.
HELKA. Ja äitisi, lapsi, kuka oli äitisi?