JOHANNA (menee).
RISTO (haukottelee pitkään ja nousee sitten istumaan). Ei tästä ole.
Illat ikävät ja päivät pitkät kuin nälkävuodet. Eikä sitä
Homsantuutakaan kuulu tulevaksi, vaikka niin varmaan lupasi. Pitänee mun
lähteä häntä hakemaan taas.
TOPPO (pistää päänsä ovesta sisään). Morjens! Kotonahan sinä oletkin?
RISTO. Missäpäs sitten.
TOPPO. Vielä hän kysyy. Anniskelussa sinua enimmäkseen on tähän saakka tavattu.
RISTO. Mitä siellä ihminen enää tekee, kun rahat ovat menneet huithelkkariin.
TOPPO. Eikä ne sinun kynsissäsi kauan riittäneetkään, se täytyy tunnustaa.
RISTO. Oliko kumma. Yksi kuusi sataa markkaa. Ei sillä pitkälle juosta.
TOPPO. No, eihän se niin suuri summa liene mennäkseen, vaikka kyllä saa hikoilla, ennenkuin se koossa on.
RISTO. Kävitkö muuten anniskelussa?