JOHANNA. Maailman ranta neuvoo meitä itsekutakin, Leena-Kaisa.
LEENA-KAISA. Niinhän se on.—Mitä kangasta se Risto muuten kantoi äsken kaupungille?
JOHANNA. Kangasta? En ollenkaan tiedä. Mutta ajattelin juuri kysyä, vieläkö hän oli kotona, kun tänne tulitte?
LEENA-KAISA. Olivat siinä poislähdössä Topon kanssa. Töyttäsimme vastakkain tuossa ovessa.
JOHANNA. Ja Ristolla oli kangas kainalossa?
LEENA-KAISA. Niin oli. Kaunista kangasta näytti olevankin. Valkopohjaa, sinisillä ja punaisilla juovilla.
JOHANNA. Merkillistä. En voi käsittää, mitä kangasta se olisi ollut.—Valkopohjaa, sanoitte, sinisillä ja punaisilla juovilla. (Menee kankaan luokse, huudahtaa ja putoo kangaspuihin istumaan.)
LEENA-KAISA. Noh, mikä nyt on? Johanna, mikä sinulle tuli?
JOHANNA (koettaa puhua, mutta ei voi).
LEENA-KAISA. Onko jotain tapahtunut?