Lähellä lasia aivan Sen silmät tuijottaa, Kuin näkisivät hahmon, Mi esiin pujahtaa.
Ja väikkyen varjo äidin Mökissä liikkuvi, Se kohoo kattoon asti Ja taasen laskeupi.
Mitä pienoiselle kertoo Tää myrsky ja musta yö? Mitä meren kertovi aalto, Kun rantaa vastaan lyö?
Ja miksi meri tuima Ja tuuli, kun raivoaa, Sydäntä koskevat äidin Ja posket kalventaa?
"Jalovalko".
Mukaelma.
[Alppivuorilla Schweizissä kasvaa korkeammilla kukkuloilla eräs valkea kukka, jolla saksankielellä on nimi "Edelweiss" s.o. jalovalko.]
Kukkuloille Alppien Sijas sait sä Jumalalta, Jalovalko; lumen alta, Yksin, kevät-ilmatta Lepäät vuoren helmassa.
Siellä, missä salamat Leimahtelee taivahilla, Missä vuohet iloisat Hyppii vuorten laitehilla, Missä väijyy kuolema, Kukoistat sä puhtaana.
Näin sun kerran illalla — Ihanamp' et ollut milloin, Jyrkän paikan reunalta Sinut tempasin ma silloin, Sinut, kaino kukkanen, Koristus sä Alppien!