Lelut, kanat, kukot, muuta Oli mieless' ainiaan, Mutta kirjan oppii uutta Stiina yhä kammoi vaan.
Kerran mummon vieraisilla Ollessa vaan hetkisen, Istuu Stiina kotosella Mummon "lasit" koittaen.
Aapiskirja kädessänsä Lukea hän koettaa; Kova onni! — hädässänsä Stiina "silmät" pudottaa.
"Rikki! voi, se oli pahaa — Mitä mummo sanoopi? — Eikä ole mulla rahaa — Varmaan hän nyt toruvi".
Pieni sydän suruissansa Oli vallan katketa; Kyyneleitä murheissansa Silmät vuosi tulvana.
Mummo tuli surumielin, Tapaturman havaitsee, Vaan ei sentään sanoin, kielin Käpyänsä toruile.
Vaan hän otti lempeästi Syliin oman kultansa, Itkein puhui suloisesti, Lohduttaen armasta.
Vaan ei enää Raamattua Mummo voinut lukea, Senpä Stiina huomattua Tuntee syvää surua.
Stiina alkoi mietiskellä, Pientä päätään vaivata, Eikö hän vois huojennella Rakkaan mummon huolia.
Työhön ryhtyi hartahasti, Koko syksyn tutkien; Joulu tuli, sujuvasti Luki Stiina mummollen.