Nyt ei mummo "lasiansa" Enää yhtään tarvinnut, Hänen lasisilmiksensä Oli Stiina muuttunut.
Elli.
"Tule nyt tänne, Ellini kulta, Vaattehet tahdon riisua sulta, Arkia varten on puku tuo! Kasvosi pesen, silitän tukkas, Vedän sun jalkaas koreimmat sukkas; Myös punaiset kengät sä vielä saat. Hamehes uusi aivan on sorja! — Kas miten tyttöni onkin korja! Annappas suuta nyt mammallesi" — Äitinsä tahdon Elli nyt täyttää. Ja sitten maassa, kuin kuva näyttää, Istuu hän iloisna mielessään. Eipä nyt muista Eilinen muuta, Vaan punakenkää likelle suuta Armahtamatta jo nostetaan.
Vuohi.
Ällistellen vuohinen Katsoo eteens' kotvasen: Kuttu parka! kyllä nyt Lienet varmaan eksynyt? Mietti vuohi.
Mutta tuossa seura lie, Joka perille mun vie: Kaksi tyttöhattaraa Vastaan tulla sipsuttaa, Mietti vuohi.
Tytöt astui, lepäsi, Samaten myös vuohiki, Mutta onpa hauska tää, Ehkä puhun heille: "mää". Sanoi vuohi.
"Tule, tule, partamies! Vuohilaumalle kenties Voimme sua johdattaa, Yksin tänn' et jäädä saa", Sanoi tytöt.
Ja he vuohen mukanaan Veivät umpimähkään vaan. Ikäväks tää seura käy, Kun ei omaisia näy, Mietti vuohi.
Jopa tuolla määkittiin, Nyt jo vastaan riennettiin: Onhan tuo se veli mun, Annan sulle suutelun, Mietti vuohi.