Minnekä mennyt lieneekin Maija? — Vai enkö mä itse kylpeä tai'a? Voisin kuin veljeni kylpeä, Josta hän aina on ylpeä."
Sieneen ja saipuaan Lilli nyt tarttuu, Hieroopa niin, että vaahtoa karttuu, Lumelta kasvot jo näyttävi, Saipua silmäiset täyttävi.
"Hoi, oi, mitäpä lapsi tääll' aikoo? Sienet ja saipuat käsihin saiko? Tuskin käänsin mä selkäni, Kun se jo toimehen kerkesi!"
Maija hän toruu nyt ankarasti, Ja Lilli itkevi katkerasti, Mut taistelun jälkeen vuoteellaan Lilli jo vaipuvi nukkumaan.
Lasten, leikki.
(Lauletaan niinkuin "Min man var en konstig man" j.n.e.)
Mieheni ol' aika mies, Monta konstia hän ties: Hän taisi hyvin niijata Ja kedon kukat poimia; Ja monta konstia hän ties.
Mieheni ol' aika mies, Monta konstia hän ties: Hän taisi hyvin niijata Ja kedon kukat poimia; Hän taisi Liisaa taputtaa Ja hänen kättään suudella; Ja monta konstia hän ties.
Mieheni ol' aika mies, Monta konstia hän ties: Hän taisi hyvin niijata Ja kedon kukat poimia; Hän taisi Liisaa taputtaa Ja hänen kättään suudella: Hän taisi soittaa nenällään Ja luki kirjat mielellään; Ja monta konstia hän ties.
Mieheni ol' aika mies, Monta konstia hän ties: Hän taisi hyvin niijata Ja kedon kukat poimia; Hän taisi Liisaa taputtaa Ja hänen kättään suudella; Hän taisi soittaa nenällään Ja luki kirjat mielellään; Hän taisi myöskin nukkua Ja unestansa tointua; Ja monta konstia hän ties.