Muutamat hänen entisistä opinto-kumppaneistansa olivat jo naimisissa, ja heidän naimisensa oli yllämainitulla tavalla tapahtunut. Useimmille heistä mies oli jo ensikerralla esitetty suosittuna sulhasena; tytön tuli vaan äänettömyydellään vahvistaa tätä valintaa, ja tästä hetkestä alkaen, siihen saakka kuin he yhteistä elämää alottivat, ei kihlatuille annettu vähintäkään tilaisuutta oppia toinen toistansa tuntemaan. Päinvastoin heitä varjeltiin ja vartioittiin joka tavalla. Eräs nainen, rouva de Préalin tuttavista, oli vähän aikaa ennen tyttärensä naimista Genevièven läsnäollen sanonut:
— Voittehan arvata, hyvä rouva, että minulla on hätä jouduttaa hääpäivää. Tuntui todellakin ikävältä, kun täytyy noita nuoria vartioida.
Ihmetellen Geneviève oli kysynyt, minkätähden niitä täytyi vartioida, ja oli sitä äidiltänsäkin kysynyt, joka hiukan äkäisesti oli vastannut, että tapa oli semmoinen.
Heidän täytyy siis siihen päivään saakka, jolloin kaikki tulisi olemaan heillä yhteistä, heidän ajatuksensa, tahtonsa elonsa ja olonsa… siihen hetkeen saakka, jona kaksi tulevat yhdeksi, täytyy heidän tavan vuoksi pysyä aivan vieraina toisillensa, taikka ainakaan eivät muuta kuin seuraihmisinä pintapuolisesti saa oppia toinen toistansa tuntemaan.
Tuo tuntui Genevièvelle käsittämättömältä, ja hän päätti lujasti, ettei hän ainakaan menisi rakkaudetta naimisiin. Mutta mitä tuo rakkaus oikeastaan oli? Sitä pulmaa hän ei saanut selvitetyksi, ja kerran hän oli sitä kysynyt eräältä tytöltä, joka oli naimisiin menemäisillään. Tämä oli vastannut:
— Kun löytää miellyttävän kumppanin. Minun sulhaseni on minun mieleiseni, muutoin minä en olisikaan suostunut, mutta siinä tapauksessa minut olisi lähetetty takaisin luostariin. Koska tämäkään vastaus ei Genevièveä täydellisesti tyydyttänyt, hän taas kääntyi rouva de Préalin puoleen.
— Äiti, rakastitteko miestänne, kun naimisiin menitte?
Ja tämä vastasi yksitotisesti: — Minä rakastin häntä, niinkuin hyvin kasvatetun tytön tulee rakastaa. Se on, minä pidin häntä arvossa ja luotin siihen, että tulisin onnelliseksi hänen kanssansa.
Vieläkin pettymys… Genevièven täytyi siis itse hakea vastaus kysymykseensä.
Rouva de Préal ei aavistanut mitään toisen romantillisista ennakko-luuloista. Kuinka hän olisi osannut arvata, että semmoista löytyi hänen silmäinsä alla huolellisesti kasvatetussa nuoressa tytössä?