Hetken kuluttua hän taas ne avasi ja näki Savignyn seisovan vähän syrjässä, katsoen häntä tuolla innokkaalla, palavalla rakkaudella, joka aina ennen oli saattanut Célineä kääntämään pois kasvojansa, mutta nyt se ei enää häntä peloittanut.
— Savigny, sanoi hän ja hymyili enkelin muotoisena, löytyy maa, jossa vanhurskaus asuu.
Savigny laski polvillensa ja kätkien kasvonsa käsiinsä, hän ensimäisen kerran Lucetten kuoltua purskahti itkuun.
Tämän perästä Céline ei enää puhunut; hän makasi, silmät ummessa ja suu puoleksi auki, ikäänkuin vielä olisi hymyillyt. Toisinaan kävivät hänen suloiset kasvonsa tuskallisen näköisiksi, mutta sitte ne taasen rauhoittuivat. Ehtimiseen pyyhkäsi Geneviève hänen hikistä otsaansa ja kastoi hänen ohauksiansa. Muutoin ei kukaan huoneessa liikahtanut.
Tunnit kuluivat. Vihdoin alkoi hengittäminen käydä epätasaisemmaksi; väliin se lakkasi sitte se taasen hiukan kulki…ja vihdoin se aivan taukosi.
Geneviève ei vielä koskaan ollut nähnyt kenenkään kuolevan… Oliko siis kuolema tämmöistä?…
Itsessään se ei miltään vaikealta eikä kauhistuttavalta näyttänyt, mutta sitä seuraava hiljaisuus ja liikahtamattomuus, sekä tunto siitä, ettei mikään enää voi saavuttaa tuota olentoa, joka hetkeä ennen puristi meidän kättämme ja katsoi meitä silmiin… tuo tuntematon maailma, johonka hän on muuttanut ja johon emme voi häntä seurata, kaikki tuo salaperäisyys… Geneviève kalpeni, vapisi ja tunsi olevansa pyörtymäisillään. Jacques yksin huomasi sen.
— Minä tulen saattamaan teitä kotiin, sanoi hän kuiskaten, ja itsekkin ihmetellen omaa rohkeuttansa.
— Mutta Geneviève viittasi, että hän tahtoisi jäädä loppuun saakka.
Sitte, menivät Lebeau ja Savigny toiseen huoneesen, jossa Céline oli asunut, kunnes heikkous oli pakottanut häntä makuulle. Jacques läksi ulos ja palasi vasta tunnin päästä, tuoden muassaan tavattoman ison vihkon valkoisia sireenejä, Geneviève pisti pari oksaa kuolleen ristissä oleviin käsiin, ja loput hän varisteli ylt'ympäri vuodetta. Näyttipä siltä, ikäänkuin Céline olisi hymyillyt noille kukkasille, joita hän eläissänsä oli niin suuresti rakastanut.