— Voisitte te ainakin rohkaista niiden mieliä, jotka työtä tekevät, te voisitte heitä tukea.
— Minä joka päivä rukoilen teidän edestänne.
— Se on mukava keino, kun ei tahdo muuta tehdä.
Rouva Gregoire oli mennyt pois, Lebeau istui nojatuolissaan lukien.
Savigny tuli tyttöä lähemmäksi ja katsoi häntä syvään silmiin. — —
Jospa rakastaisitte minua!… hän sanoi.
Tyttö kävi kalpeaksi ja käänsi pois kasvonsa.
— Tiedättehän te, että me teistä varsin paljon pidämme.
Savigny nousi pikaisesti seisaalleen.
— Kiitoksia!… sanoi hän katkerasti.
Sitten hän ääneensä jatkoi:
— Jääkää hyvästi! Minä lähden pois moneksi viikoksi, ehkäpä kuukausiksikin.