— Hän on uppiniskainen kuin aasi, tuo vanha Loriot. Tahtoi minua uskottaa olevansa kuuro, vaikka minä aivan hyvin tiedän, että hänellä on tarkempi kuulo kuin minulla! Oli mahdotonta saada sanaakaan häneltä ongituksi. Vaan sen hän vielä saapi minulle maksaa!
Tuskin hän vielä oli ennättänyt käydä pienelle, liian kapealle tuolilleen istumaan, ennenkuin uusi tapaus jo veti tuon uteliaan pikkuihmiskunnan huomion puoleensa.
Rouva Marceau, joka oli aivan vähän tuttu tässä kaupunginosassa, jossa hän vaan muutamia kuukausia oli asunut, näkyi portin-solassa, kantaen käsivarrellaan pientä, keltakiharaista tyttöä, jonka kauneutta kaikki ihmettelivät. Kuumasta ilmasta huolimatta lapsi oli kääritty vanhaan huiviin, mutta naapurivaimojen terävät silmät huomasivat pian, että se vaan oli pantu peitteeksi lapsen oudolle puvulle. Geneviève näytti kummastuneelta ja levottomalta, mutta rouva Marceau piti hänestä kiinni, halasi häntä ja kuiskasi hyväilysanoja hänen korvaansa. — Mihin pientä enkeliänne viette, huusi uteliain joukossa, kaikuvalla äänellä.
— Minä vien hänet kumminsa luokse, vastasi rouva Marceau pysähtymättä, ja minä kannan häntä sylissäni, koska hänen jalkansa on kipeä.
Kadun kulmassa vaunut odottivat. Vapisten rouva Marceau lähestyi ja syleili lasta innokkaasti, ennenkuin laski sen vieraan rouvan ojennetuille käsivarsille; annettuaan hänelle papintodistuksen, hän otti vastaan rahat. Kaikki oli siis päättynyt.
— Mikä hänen nimensä on? kysyi tuo elävän kauppatavaran uusi omistaja.
Olen unohtanut kysyä hänen ristimänimeänsä.
— Geneviève, vastasi rouva Marceau, syleillen vielä pienokaista, joka ei asiasta mitään ymmärtänyt.
— Se on erittäin hieno nimi, sanoi vieras itsekseen. Toimittihan tuo tohtori minulle oikein kalliin pikkuaarteen.
Vaan Geneviève, jota äkkinäinen ero kasvatusäidistään sekä vaunujen pikainen liikunto alussa oli hämmästyttänyt, rupesi vähitellen tilaansa ymmärtämään ja puhkesi epätoivon huutoihin.
Rouva Marceau seisoi hetkisen liikahtamatta, sitte hän äkisti astui askeleen eteenpäin, ikäänkuin tyttöä seurataksensa. Hän koetti saada vaunua pysähtymään ja saada lapsen takaisin, vaan se oli liian myöhäistä… Vaunut olivat jo kadonneet muiden vaunujen joukkoon, joita liikkui bulevardilla sadottain.