Ohitse kulkeva toimitusmies lykkäsi häntä kylkeen, tiuskasi hänelle tylysti ja puhutteli häntä ankarasti: siitä hän jälleen alkoi tulla tunnoillensa. Hän kävi lähellä olevalle penkille istumaan ja itki katkerasti. Vaimo parka ei saattanut ymmärtää, kuinka oli voinut antaa pois Genevièven, jota toista vuotta oli pitänyt kuin omaa lastansa, ja hän oli hänet antanut rahasta!… Tässä hänen mieleensä muistui rahat, joita hän piti kädessään, ja ne alkoivat häntä hirvittää. Ja kuitenkin ne vapauttaisivat hänet jokapäiväisten tarpeitten huolesta. Mutta mitä Jacques sanoisi?… Tämä ajatus, tämä pelko valtasi hänet kokonaan.
Vaan kun hän huomasi, miten mies, joka istui samalla penkillä kuin hän, salaa häntä tirkisteli, niin hän kätki rahat taskuunsa ja lähti äkkiä pois. Ensi kerran eläissänsä hänellä oli syytä varkaita peljätä.
Hän alkoi astua kotiin päin. Katu oli tyhjänä; rajuilma, joka koko iltapuolen päivää oli uhannut, oli vast'ikään puhjennut, ja jokainen oli mennyt koppiinsa. Molemmat lapset odottivat äitiänsä ovella, likistäen itseänsä toinen toiseensa, kun ukkonen läheni.
— Missä Geneviève on? kysyi toinen heistä.
— Kumminsa luona, äiti arvelematta vastasi, sillä olihan tämä valhe jo kerran ennenkin hänet pulasta pelastanut.
— Palajaako hän pian?
— Sitä en tiedä. Antakaa äidin olla.
Lapset nousivat äitinsä kanssa ylös portaita ja kävivät surumielisinä ylimmäiselle astuimelle istumaan. Molempien mielestä koti oli ikävä, kun Geneviève oli poissa. Vanhemmat lapset, jotka rankkasateesta likomärkinä palasivat kouluista, saivat saman vastauksen; mutta eivät he yhtä helposti siihen tyytyneet. Heillä oli lukemattomia kysymyksiä tuosta kummista, josta eivät tähän päivään saakka ollut kuulleet sanaakaan, ja vihdoin äiti lyhyesti käski heidän olla vaiti.
Oltiin ääneti. Mutta omituinen alakuloisuus vallitsi kaikkien mielessä.
Rouva Marceau oli levoton ja katsoi usein kelloa.
Vihdoin kuului portailta nopea ja miehekäs astunta; sen lähestyessä rouva pian huomasi, ett'eivät ne olleet hänen vanhimman poikansa askeleita, ja hänen levottomuutensa muuttui uteliaisuudeksi.