Astuessaan sisään, rouva de Préal loi ympärilleen tarkastelevaisen katseen; hänen teki mieli moittia tätä valoa ja raitista ilmaa, ne kun muka olivat sopimattomat niille, joidenka tulisi vähempään tyytyä.
Katseltuaan nähtäväksensä tuotuja kukkasia, joista hän toisia kiitti ja toisia moitti, hän alotti puheen lyhykäisillä kysymyksillä:
— Te olette viallinen. Onko se tapaturmassa tullut?
— Se on erään taudin seuraus.
— Onko teillä vanhempia, ja missä he ovat?
— Minulla ei enää ole muuta kuin isä, ja hän on työssä.
— Kuka teidän talouttanne hoitaa?
— Eräs naapurirouva, joka myöskin vie kukkasiani tilaajille, koska en itse pääse liikkumaan.
— Voitteko työllänne itseänne elättää?
— Jos minulla on paljon työtä, niinkuin nytkin.