Martine. Kirottu se päivä ja hetki, jona tyhmyydessäni menin sinulle vaimoksi!
Sganarelle. Kirottu se pukki papiksi, joka meidät yhteen liitti!
Martine. Tosiaankin teet kauniisti kun vaikeroitset sitä. Sinun pitäisi joka hetki kiittää onneasi, että olet saanut minut vaimoksesi! Oletko ansainnut vaimoa semmoista kuin minä?
Sganarelle. Todellakin kaunis kunnia! Älkäämme hiidessä haastelko siitä; saattaisin kertoa asioita — — —
Martine. Hä? Mitä saattaisit — —
Sganarelle. Jättäkäämme se juttu siksensä. Siinä kyllä että tiedän mitä tiedän, ja että sinä olit hyvin onnellinen, kun löysit minut.
Martine. Mokomakin onni! Että löysin miehen, joka saattaa minut mieron tielle; heittiön, konnan, joka syöpi kaikki mitä minulla on! — —
Sganarelle. Valehtelethan: juonpa siitä osan myös.
Martine. Joka vähitellen myypi säästöt, mitä säästössä on.
Sganarelle. Se on elää säästäväisesti.