Luukas. Luvallanne, herra tohtori, antakaa vaimoni olla rauhassa, olkaa hyvä.
Sganarelle. Mitä onko hän teidän vaimonne?
Luukas. On.
Sganarelle. Ah, sitä en tosiaankaan tiennyt. Minä iloitsen teidän kumpaisenkin herttaisesta onnesta.
(Ollen syleilevinänsä Luukasta, hän syleileekin Jacquelinea.)
Luukas (vetää Sganarellen pois ja asettautuu hänen ja Jacquelinen väliin). Olkaa vähemmällä, jos suvaitsette.
Sganarelle. Minä vakuutan, että olen ihan ihastunut nähdessäni teidät molemmat yhdistettyinä pariskunnaksi. Minä toivotan onnea että teillä on mies semmoinen kuin hän, ja minä toivotan teillekin onnea että teillä on vaimo niin kaunis, niin viisas ja soreavartaloinen kuin hän.
(On vieläkin syleilevinään Luukasta, joka levittää käsiänsä,
Sganarelle pujahtaa niiden alta ja syleilee imettäjää.)
Luukas (vetää hänet jälleen pois). Saakelissa, ei noin paljon hyväilemistä.
Sganarelle. Mitä? Etkös salli minun iloitsevan teidän kanssanne yhdessä noin kauniista avioliitosta.