Sganarelle. Siksi että viinassa ja leivässä, kun ovat yhteen sekoitetut, on salainen voima, joka panee kielen liikkeelle. Tiedättehän ettei muuta anneta papukaijoillekaan, ja että he sitä syötyänsä oppivat puhumaan.
Geronte. Se on totta, se. Ah, mikä suuri mies! Pian leipää ja viinaa!
Sganarelle. Iltapuolella tulen taasen katsomaan, kuinka hänen tilansa on. Jääkää te tänne. Kuulkaa, tälle imettäjälle minun pitää antaa muutamia pieniä pillereitä.
7:s kohtaus.
Geronte. Sganarelle. Jacqueline.
Jacqueline. Mitä? Minulleko pillereitä. Minä voin erinomaisen hyvin.
Sganarelle. Sitä pahempi, imettäjä kulta, sitä pahempi. Tämä liikanainen terveys on peloittava. Pieni soma suonenisku ei tekisi pahaa.
Geronte. Mutta hyvä herra tohtori, tämmöistä keinoa minä en käsitä; miksi iskeä suonta, kun ei ole ollenkaan sairas.
Sganarelle. Ei tee mitään? Se on kuitenkin terveellistä. Aivan niinkuin juomalla estetään janoa tulemasta, pitää myös suonta iskemällä estää tautia tulemasta.
Jacqueline (mennessään). Siitä ei tule mitään, sanon minä. Minä en tahdo tehdä tervettä ruumistani miksikään apteekiksi.