Leandre. Mitä? Ettekö todellakaan — — —
Sganarelle. En, sanon minä. He ovat tehneet minut lääkäriksi, vaikka kiven kovaan ponnistelin vastaan. En kuolemaksenikaan tiedä mistä tuo luulo pälkähti heille päähän; mutta kun huomasin heidän kaikin keinoin tahtovan minua tohtoriksi, päätin minä ollakin tohtorina asianomaisten kustannuksella. Tämä ammatti on minun mielestäni parhain kaikista; sillä toimitettakoon sitä hyvästi tai huonosti, niin on maksu aina samallainen. Huono työ ei koskaan koske meidän nahkaamme. Me leikkelemme kangasta mielemme mukaan. Jos suutari tehdessään saapasparia pilaa nahkapalan, niin kärsiköön itse vahingon; mutta meikäläiset saattavat pilata koko ihmisen eikä se kuitenkaan maksa niin mitään. Se ei ole ollenkaan meidän asiamme, jos erehdymme; se on aina syypää, joka kuolee. Ja päälle päätteeksi on tämä ammatti hyvä senkin puolesta, että kuolleet ovat sävyisimpiä ja hiljaisimpia ihmisiä maailmassa, eikä ainoakaan heistä ole vielä valittanut, että lääkäri on hänet tappanut.
Leandre. Mitä siihen tulee, niin ovat kuolleet tosiaankin perin kunnollista väkeä.
Sganarelle. Kas tuossa tulee ihmisiä. (Leandrelle.) Menkää ja odottakaa minua lähellä lemmittynne asuntoa.
(Leandre menee)
2:nen kohtaus.
Sganarelle. Leandre. Geronte.
Geronte. Ah, herra tohtori, minä etsin juuri teitä.
Sganarelle. No, miten tyttärenne nyt jaksaa?
Geronte. Vähän huonommasti kuin ennen määräystänne.