ARISTE.
No ja minkämoinen?
CHRYSALE.
Herra Trissotin.
ARISTE.
Herra Trissotin? Mitä, tuo…!
CHRYSALE.
Niin, jolta runo ja latina juoksee kuin joki.
ARISTE.
Ja suostuit?
CHRYSALE.
En suinkaan, sit' älä, Herra, suo!
ARISTE.
Mitä sanoit?
CHRYSALE. En mitään; ja se oli viisainta toki; näes, siitä kun velvoitukset ei seuraa mitkään.
ARISTE.
Se on verraton syy se, sun pitihän pitää varas!
Clitandrea tokko sa hälle ees esittelitkään?
CHRYSALE. Niin, kas kun hän puheeksi otti tuon toisen vävyn, niin arvelin, ett' oli vartoa keino paras.