Niin, sinne se kurja — vain alas altaaseen!
ARMANDE.
Uus, ihana kuva jok' askelell' eteen aukee.
BÉLISE.
Joka paikassa siin' ihastukseen sielusi raukee.
PHILAMINTE.
Vain näkee helmiä tiellensä heitetyitä.
ARMANDE.
Vain astuu polkuja ruusuilla peitetyitä.
TRISSOTIN.
Teist' on siis sonetti…?
PHILAMINTE.
Uutta, suurenmoista.
Sellaisen sepittäjää, sit' ei ole toista.
BÉLISE (Henriettelle).
Mitä? Moista kuulet ja olet kuin kuva puinen!
Tuo käytökses, Henriette, on omituinen.
HENRIETTE. Omituisuutensa on joka ihmisellä, ja mitenkä lentää, kun ei siipiä kellä?
TRISSOTIN.
Teit' ehk' on, neiti, mun lukuni häirinnyt.