ARMANDE. Ja kielessä uudistusta me teemme monta, lait ankarammat aiomme sille säätää; täynn' inhoa syvää, vihaa sammumatonta me viimeisimpään saakka tahdomme häätää pois siitä nuo lukemattomat sana-loiset, sekä verbit että nominit kaikenmoiset; ja oppinut seuramme alkava istuntonsa on julistamalla kuolemantuomionsa lokasanoille noille, joista meidän on mieli nyt puhdistaa niin proosa kuin runokieli.
PHILAMINTE. Vaan akatemiamme ylevin määränpää, jalo yritys, hanke mun mieleni haltioiva, työ, jonka maine ei ikinä unhoon jää, kautt' aikain josta on kilvaten kiitos soiva, on tappaa nuo tavut tahratut, nuo mätähaavat, sanan jotka parhaankin saastutetuksi saavat, nuo kaikkien narrien ainaiset leikkikalut, pilaseppäin rivojen mieluisat aiheet ja alut, joist' inhoja sukkeluuksiansa he sorvaa ja loukkaa kunniallisen naisen korvaa.
TRISSOTIN.
Se teille on todella tehtävä suuri täyttää.
BÉLISE.
Kun on sääntömme valmiit, ne tahdomme teille näyttää.
TRISSOTIN.
Ne on viisaat ja valistuneet, ma jo ennalta takaan.
ARMANDE. Myös arvostelussa me sanomme sanan vakaan; niin runon kuin proosan kohtalo meillä on vaa'assa, meill' ystävinemme on yksin, mi makua maassa, me vedämme esiin jokaisen virheet ja viat, ja itse me olemme vain tosikirjailijat.
Kolmas kohtaus.
Philaminte, Bélise, Armande, Henriette, Trissotin, Lépine.
LÉPINE (Trissotinille). Eräs mies, joka teitä tahtoisi puhutella; puku musta, ja puhuu äänellä pehmoisella.
(Kaikki nousevat.)