PHILAMINTE.
Nuo Kreikan viisaat on jotain niin jumalaista!
VADIUS. En häirinne vain? Kai jotakin merkkiseikkaa te tutkitte juuri. Ehk' on kovin tunkeilevaista se into, mi tervehtimään minut teitä toi!
PHILAMINTE.
Kera kreikan vain mielivieraana tulla voi.
TRISSOTIN. Hän kaikkivaltiaasti myös kynää käyttää ja vois, jos tahtois, jotain kaunista näyttää.
VADIUS. Se vika on runoilijoilla, ett' eivät rauhaa suo seuralleen, suunvuoroa muille heitä, — joka tilassa, kutsuilla, käynneillä tekeleitä vain väsyttäväisiä väsymätönnä pauhaa. Minust' inhoittavinta on tämän ilman alla runoniekka, ken kerjää kiitosta kaikkialla, heti kimppuun käy, kenen ensinnä kiinni tapaa, ja saa runovimmalleen hänest' uhriteuraan. Olen narrimaisuudesta ma tuosta vapaa ja mieltä sen viisaan kreikkalaisen ma seuraan, joka nimenomaan on kieltänyt oppilaansa lukemasta mitään omaa kirjoittamaansa. Niin, täss' olis laulunen rakastavaisia varten, jost' arvostelunne soisin ma suoraan kuulla.
TRISSOTIN.
Teill' ain' on ne kauniita, niinkuin ei kellään muulla.
VADIUS
Ja teillä kuin Venuksen leikki ja sulotarten.
TRISSOTIN.
Teill' on yhtä valio muoto kuin lentävä aatos.
VADIUS.
Teiss' aina tenhoo ylevä eetos ja paatos.
TRISSOTIN. Idyllejä teilt' olen nähnyt niin ihanoita, että Theokritos ja Vergilius niitä ei voita.