MARIANE. Niitä ei olisi tarvinnut.
CLEANTE. Oletteko koskaan, neiti, nähneet kirkkaampaa timanttia, kun tuo mikä isälläni on sormessa?
MARIANE. Tosiaankin, se kiiltää erinomaisesti.
CLEANTE (ottaa isänsä sormesta timantin ja antaa sen Marianelle).
Teidän täyttyy katsoa sitä likeltä.
MARIANE. Se on kieltämättä hyvin kaunis, ihmeellisen kaunis kirkas.
CLEANTE (heittäytyy Marianen eteen, joka tahtoo antaa timanttia takaisin). Ei, ei, hyvä neiti, ei suinkaan, se on nyt liian kauniissa käsissä. Se on lahja, jonka isäni teille antaa.
HARPAGON. Minä?
CLEANTE. Eikö ole totta isä? Te tahdotte että neiti Mariane sen pitää rakkauden merkkinä teiltä.
HARPAGON (hiljaa pojalleen): Mitä?
CLEANTE (Marianelle). Niin, neitiseni. Ettekö näe kuinka hän viittaa minulle, että pakottaisin teitä sitä ottamaan.