KOMISARIUS. Älkää peljästykö. Minä en mieli teitä loukata, annetaan vaan asian mennä hiljaisesti.
JAQUES. Herralla on varmaankin illallisvieraita?
KOMISARIUS. Tässä ei ole ystäväni mitään salaamista herraltanne.
JAQUES. Totta tosiaan, hyvä herra, minä näytän kaikki mitä voin tehdä ja tahdon teitä kestittää miten parahiten voin.
HARPAGON. Siitä nyt ei ole kysymystä.
JAQUES. Jos en voikkaan laittaa teille niin hyviä kemuja kuin mielisin, niin on se hovimestarimme syy, joka leikkaa tahtoni siivet säästäväisyytensä saksilla.
HARPAGON. Lurjus! tässä on kysymys muista asioista kuin illallisesta, minä tahdon että ilmoitat minulle mitä tiedät rahoista, jotka minulta on viety.
JAQUES. Onko teiltä viety rahaa?
HARPAGON. On, sinä konna, ja minä sinut hirtätän, jos et anna niitä takaisin.
KOMISARIUS (Harpagonille). Herran tähden! älkää häntä hätyyttäkö. Näkyyhän hänen silmistään, että hän on rehellinen mies ja kyllä hän ilman vankeuttakin ilmaisee mitä tahdotte tietää. Niin hyvä ystäväni, jos tunnustatte ei teille ole tapahtuva mitään pahaa ja te saatte kunnollisen palkinnon isännältänne. Häneltä on tänään viety suuri rahasumma, ja te varmaankin osaatte antaa jotakin tietoja asiasta.