Argante. Olen hyvin kiitollinen siitä.
Scapin. Kävin sen vuoksi tuon tytön veljen luona. Hän on ammatiltaan tuollainen, joka aina on valmis miekkailuun, puhuu vaan surmaamisesta, eikä tunne sen suurempia omantunnon vaivoja tapettuaan ihmisen kuin jos olisi tappanut kärpäsen. Rupesin keskustelemaan tästä naimajutusta, vakuutin hänelle, miten helposti sen voi peruuttaa, koska on väkivaltaa nimittäin käytetty. Mitenkä isänoikeutenne, rahanne ja ystävänne auttaisivat teitä oikeuden edessä. Lyhyesti, minä käsittelin asiaa niin monelta puolelta, että hän vihdoin suostui purkamaan avioliiton, jos te vaan annatte hänelle pikkuisen rahaa.
Argante. Ja paljoko hän vaatii?
Scapin. Oh! Ensiksi kapusi hän hyvinkin korkealle.
Argante. No, kuinka korkealle?
Scapin. Hirveän korkealle.
Argante. No mutta kuinka korkealle?
Scapin. Hän ei puhunut vähemmästä kuin 500 tai 600 tukaatista.
Argante. 500 tai 600 raippaa hän saakoon! Hän tekee kai ihmisistä pilkkaa?
Scapin. Sitä minäkin sanoin hänelle, käskin hänen mennä sinne missä pippuri kasvaa. Koetin selittää hänelle, ett'ette ole mikään tyhmeliini, jolta noin vaan voi vaatia 500 tai 600 tukaatia. Vihdoin useiden ehdotuksieni jälkeen sanoi hän minulle: Minun täytyy lähteä piakkoin armeijaan, juuri varustelen itseäni ja vaan rahan tarve saa minut suostumaan tarjoumuksiinne. Tarvitsen itselleni ratsun; oikein hyvän ratsun, se maksaa ainakin 60 tukaatia.