Argante. Minä tahdon käräjöitä — — —
Scapin. Mutta käräjöidäksenne tarvitsette rahaa; sitä tarvitsette haasteeseen ja tarkastukseen; sitä tarvitsette esittelyyn, neuvotteluun, produktioniin, prokurationiin ja prokuraattorin papereihin; sitä tarvitsette keskusteluihin ja neuvotteluihin asianajajien kanssa; tarvitsette asiapaperien kopioimiseen; sitä tarvitsette varasihteerin kertomukseen, oikeuskustannuksiin, tarkastukseen kirjurien allekirjoituksiin ja ulosantoon, puhumattakaan niistä lahjoista, joita teidän tulee jaella näitten kaikkien herrojen kesken. Antakaa rahat miehelle, niin pääsette koko hommasta.
Argante. Mitä, 200 tukaatia?
Scapin. Niin. Voitatte vaan siten. Olen laskenut itsekseni kaikki oikeusmenot yhteen ja olen huomannut, että jos annatte miehelle 200 tukaatia, säästätte vähintäin 150, laskemattakaan sitä huolta, hyppyytä ja harmia, josta pääsette. Ennenkuin kuulen kelvottomien asianajajien laskettelevan huonoja sukkeluuksia minusta koko maailman kuullen, ennen annan minä 300 tukaatia kuin käräjöitsen.
Argante. Vähä minä siitä, asianajajat sanokoot minusta mitä tahansa.
Scapin. Tehkää niinkuin tahdotte; minä ainakin teidän sijassanne karttaisin riitajuttua.
Argante. Minä en anna 200 tukaatia.
Scapin. Kas tuolla onkin hän itse tulossa.
YHDEKSÄS KOHTAUS.
Argante, Scapin, Silvestre (puettuna tappelupukariksi.)