Argante. En; ennemmin käräjöin.
Scapin. Voi, hyvä herra, mitä te puhuttekaan. Ajatelkaahan kaikkia oikeuden koukkuja; katsokaahan kaikkia haasteita, oikeuden rappusia, kauheita juttuja. Sanokaa tahtoisitteko todellakin joutua sellaisten petojen kynsiin kuin oikeudenpalvelijat, prokuraattorit, asianajajat, sihteerit ja varasihteerit, syyttäjät, tuomarit ja niiden kirjurit ovat. Näiden joukossa ei ole niin ainoatakaan, joka ei mitä vähäpätöisimmästä syystä väärentäisi mitä asiaa tahansa. Oikeudenpalvelija jättäisi väärän haasteen, jonka nojalla te tietämättänne tuomitaan. Prokuraattori liittoutuu vastustajienne kanssa ja saisitte maksaa kelpo summat. Asianajajanne lahjottaisiin, hän ei tulisi ajoissa valvomaan asiaanne, tai toisi esiin syitä, joissa ei ole hölynpölyä järkeä. Sihteeri uppiniskaisuudessaan kirjoittaisi tuomiot ja päätökset teidän vahingoksenne. Kirjuri kätkisi asiapapereita, tai syyttäjä itse ei ole kertonut kaikkea mitä on nähnyt. Ja jos otaksuu, että suurimmalla varovaisuudella olisitte päässyt näistä kaikista, niin huomaisitte että tuomari olisi yllyttänyt teidän kimppuunne joko uskovaiset tai rakastettunsa. Voi, hyvä herra, jos vaan voitte, niin paetkaa tätä kiirastulta. Käräjöiminen on sama kuin helvetti jo maanpäällä. Ja kun vaan ajattelen riitajuttua, olisin valmis pakenemaan aina Indiaan asti.
Argante. Minkä hinnan hän määräsi muulista?
Scapin. Hyvä herra, muulista, ratsusta ja palvelijan hevosesta, satulasta ja pistoolista, sekä maksaakseen muutamia pikku velkoja emännälleen, vaatii hän kaikkiaan 200 tukaatia.
Argante. 200 tukaatia?
Scapin. Niin.
Argante (kävellen kiukuissaan). Hyvä, hyvä, me käräjöimme!
Scapin. Mutta ajatelkaahan — — —
Argante. Minä käräjöin.
Scapin. Älkää heittäytykö — — —