Octave. Voi, hyvä Scapin, olen hukassa, olen epätoivoissani, olen onnettomin ihminen koko maailmassa.
Scapin. Kuinka niin?
Octave. Etkö ole kuullut mitään minua uhkaavasta vaarasta?
Scapin. En.
Octave. Isäni tulee herra Géronten kanssa kotia, he aikovat naittaa minut.
Scapin. No, mutta mitäs pahaa siinä on?
Octave. Voi, sinä et tiedä levottomuuteni syytä.
Scapin. En; mutta teistähän yksin riippuu, saanko sen tietää, vai en.
Octave. Voi, Scapin, jospa sinä keksisit jonkun keinon, jonka avulla pelastaisit minut tästä tukalasta asemastani, niin totta totisesti minä olisin ikuisesti kiitollinen sinulle.
Scapin. Totta puhuen, tuskinpa löytyy koko mailmassa ainoatakaan seikkaa, joka olisi minulle mahdoton. Olen epäilemättä taivaalta saanut erityisen neronlahjan keksiä noita järjen hienouksia, joita yksinkertainen ihminen tavallisesti kutsuu vehkeiksi. Ja kerskailematta voinkin sanoa, ett'ei koskaan ole nähty miestä, joka olisi saavuttanut suurempaa kunniaa kuin minä tällä jalolla virkauralla. Mutta totta vie, nykyaikaan ei kohdella ansion mukaan. Ja olenkin senvuoksi jättänyt kaikki sikseen varsinkin senjälkeen kun tässä äskettäin sain harmia eräästä asiasta.