Zerbinette. Hänen nimessään on ron — — ron — te. O — — Oronte. Ei. Gé — — — Géronte. Niin, Géronte; juuri niin. Hän se on tuo heittiö, saituri, josta puhuin. Palatakseni kertomukseeni, mustalaiset aikovat tänään lähteä kaupungista, ja rakastajani olisi rahan puutteessa menettänyt minut, jollei eräs nokkela palvelija olisi auttanut meitä. Palvelijan nimen muistan paraiten; hänen nimensä on Scapin; siinäpäs verraton mies, häntä ei voi kylliksi kiitellä.
Géronte (its.). Ah! Sinä veijari!
Zerbinette. Kuulkaahan nyt millä keinoin hän veti narria nenästä. Hahahaha! En voi ajatellakaan sitä purskahtamatta nauruun. Hahaha! Hän meni tuon saiturin luo, hahaha, sanoen, että he näkivät turkkilaisen galeijan, jonne heitä pyydettiin astumaan, että eräs nuori turkkilainen oli kestinnyt heitä, hahaha, että heidän syödessään oli galeija lähtenyt merelle ja turkkilainen oli veneellä lähettänyt hänet yksin maalle käskien sanomaan isäntänsä isälle, että hän vie pojan Algeriin, jollei heti saa 500 tukaatia. Hahaha! Siitäkös saituri parka pelästyi, hänen rakkautensa ja ahneutensa joutuivat kovaan keskinäiseen taisteluun. 500 tukaatia, jotka häneltä vaadittiin, olivat 500 tikarin pistosta. Hahaha! Hän ei helpolla eroa kullastaan, sieluntuskassaan keksii hän senkin seitsemän keinoa pelastaaksensa poikansa. Hahaha! Hän aikoo lähettää esivallan merelle turkkilaisen galeijan kimppuun. Hahaha! Kehoittaa palvelijan tarjoutumaan hänen poikansa sijaiseksi, kunnes rahat saataisiin kokoon. Hahaha! Hankkiakseen nuo 500 tukaatia, päättää hän uhrata neljä tai viisi vanhaa vaatekertaa, jotka eivät ole kolmen kymmenen tukaatin arvoisia yhteensä. Hahaha! Palvelija koettaa hänelle selittää, kuinka järjettömiä nuo tuumansa ovat, ja joka väitteen jälkeen hän huudahtaa tuskallisesti: "Mutta mitä hittoa hän teki galeijassa?" "Ah! Kirottu laiva! Turkkilaiskoira!" Vihdoin kauvan epäiltyään, kauvan huokailtuaan ja voihkittuaan — — — Mutta te ette näemmä ollenkaan naura minun kertomukselleni. Mitä te sanotte siitä?
Géronte. Minä sanon, että tuo nuori mies on veijari, huimapää, jolle isänsä vielä kostaa kaikki hänen kepposensa. Tuo mustalaistyttö on kunnoton letukka, joka uskaltaa sanoa hävyttömyyksiä kelpo miehelle, ja joka kertoo tulleensa viettelemään kunniallisen perheen lapsia. Palvelija on aika lurjus, jonka Géronte vielä ennen huomispäivää toimittaa hirsipuuhun.
NELJÄS KOHTAUS.
Zerbinette. Silvestre.
Silvestre. Minnekä te katositte? Ettekö tiedä, että puhelitte rakastajanne isän kanssa?
Zerbinette. Sitä itsekin epäilin. Minä käännyin hänen puoleensa ja mitään ajattelematta kerroin koko jutun.
Silvestre. Mitä! Tuon jutunko?
Zerbinette Niin; minä olin aivan ihastunut siihen ja tahdoin kaiken mokomin kertoa sen muille. Mutta vähät siitä? Sitä pahempi hänelle! Ei minun mielestäni tilamme sen takia voi parantua eikä huonontua.