Argante. Minä tahdon ilmoittaa sinulle, että herra Géronten tytär —
Octave. Herra Géronten tytär ei koskaan tule vaimokseni.
Géronte. Se on hän — — —
Octave (Gérontelle). Ei, hyvä, herra. Pyydän teiltä anteeksi, mutta minä olen jo päättänyt.
Silvestre (Octavelle). Kuulkaahan — — —
Octave. En. Ole vaiti, minä en tahdo mitään kuulla.
Argante (Octavelle). Sinun vaimosi — — —
Octave. Ei, sanon minä, isä. Ennen kuolen kuin hylkään suloisen Hyacinthen. (Mennen näyttämön poikki Hyacinthen viereen.) Niin, tehkää mitä tahdotte, tässä on se, jolle olen vannonut uskollisuutta. Minä rakastan häntä koko elinikäni enkä tahdo ketään toista vaimokseni.
Argante. No niin, hänethän sinä juuri saat. Aina sinä, senkin huimapää, vedät vastakynttä.
Hyacinthe (osoittaen Gérontea). Niin, Octave, tuossa on isäni, jonka olen löytänyt. Nyt meillä ei ole enää mitään hätää.