Géronte. Tulkaahan meille, siellä voimme paremmin puhella.
Hyacinthe (osoittaen Zerbinetteä). Voi, isä, olkaa niin hyvä, älkääkä eroittako minua ja tätä suloista tyttöä. Hänellä on niin paljon hyviä puolia, että te kunnioitatte häntä, kun tulette lähemmin tuntemaan hänet.
Géronte. Vaaditko, että minä pitäisin luonani tyttöä, jota veljesi rakastaa ja joka on vasten naamaa sanonut minulle senkin seitsemän hävyttömyyttä.
Zerbinette. Hyvä herra, minä pyydän teiltä anteeksi. En olisi ollenkaan puhunut siten, jos olisin tiennyt kuka te olitte, sitäpaitsi tunsin teidät vaan kulkupuheiden mukaan.
Géronte. Mitä! Minkä kulkupuheiden mukaan.
Hyacinthe. Isä, eihän veljeni rakkaudessa häneen ole mitään rikollista, ja minä vastaan hänen kunniastaan.
Géronte. Tämäpä kaunista. Tahdotaanko vielä, että minä naittaisin poikani hänen kanssa, tuntemattoman tytön, maankulkijamen kanssa?
KOLMASTOISTA KOHTAUS.
Edelliset. Léandre.
Léandre. Elkää, isä, enää surko sitä, että minä rakastan outoa, jonka syntymästä ja varallisuudesta ei kukaan tiedä niin mitään. Ne joilta ostin hänet vapaaksi, ilmoittivat, että hän on tästä kaupungista kotoisin kunniallista sukua. He itse ryöstivät hänet neljän vuotiaana. Tässä on rannerengas, jonka he antoivat minulle, sen avulla voimme löytää vanhemmat.