Ensimmäinen kohtaus.
Orgon, Mariane.
ORGON.
Mariane!
MARIANE.
Isä!
ORGON. Tulehan, että mä kanssas saan vähän puhella kahden.
MARIANE (Orgonille, joka kurkistaa erääseen sivuhuoneeseen).
Mit' etsitte?
ORGON. Katson vaan, ett' urkkimass' ei meit' ole kuulija mikään; tämä pikku kolkka on siihen kuin tehty ikään. Kas niin, hyv' on. Mariane, iloll' isäsi ain' on sun alttiin luontos nähnyt, sun mieles kainon, ja rakkautt' aina sa myös olet saanut multa.
MARIANE.
Niin kiitollinen minä siit' olen, isä kulta.
ORGON. Hyvin sanottu, lapsi, ja niin sinun tulee koittaa mun mieltäni noudattain sitä vastakin voittaa.
MARIANE.
Se on korkein toivoni, ainoa, mitä mä anon.