ORGON.
Häh?
MARIANE.
Kai minut petti kuulo?
ORGON.
Miten niin?
MARIANE.
Ken pitäis mun…? Kenest' on teillä se luulo?
Ken mulle on mieleen, ja ken muka onneni ois,
hänet jos isä mulle mieheksi valikois?
ORGON.
Tartuffe.
MARIANE.
Ei, ei, minä vannon, se ei ole niin.
Mua miksi moisiin vaaditte valheisiin?
ORGON.
Vaan minä sen tahdon, ja myös tosi tuleva siit' on.
Olen päättänyt niin, ja sulle se päätös riittää.
MARIANE.
Mitä, isä, te tahdotte…?
ORGON.
Siteillä avioliiton
Tartuffen perheeseeni ma tahdon liittää.
Hän on tuleva miehes, se päätös ei siitään muutu.
Ja myös oma mielesi…
(Huomaa Dorinen.)
Mitä te teette täällä?
Hyvä mamseli, olette uteliaalla päällä,
te valvotte, ettei kuuntelijoita puutu.
DORINE.
Niin, totta maar, se jo juoruna on kuin onkin.
Lie arvanneet sen, tai vihin saaneet jonkin.
Vaan kun minä kuulin naimatuumista noista,
niin nauroin, ett' uskotaanpa jos jonkinmoista.