Alsidas. Oikeinko todella? (lyö häntä uudestansa kepillä). Antakaa anteeksi, herraseni.
Sganarelle. Ai, ai, ai!
Alsidas. Mieleni käypi pahaksi, että minun täytyy näin menetellä teidän kanssanne; mutta teidän luvallanne en herkeä ennen, kuin lupaatte joko lähteä miekkasille kanssani tai ottaa sisareni vaimoksenne. (Nostaa taas keppinsä).
Sganarelle. Voi, voi! No, otannan minä, otan!
Alsidas. Kas niin, se on oikein. Minä olen hyvilläni, että asia tällä tavoin päättyy rauhallisesti. Sillä te olette kumminkin sivistynyt mies, jota minä sydämestäni kunnioitan; ja hyvin vaikeata olisi se minulle ollut, jos vielä olisitte pakoittaneet minun itseänne enemmän lyömään. Menen kutsumaan isääni ja sanon hänelle, että asia on oikealla jäljellä. (Kolkuttaa Alkantor'n ovea)
Viimeinen kohtaus.
Alkantor, Dorimena, Alsidas, Sganarelle.
Alsidas. Isä, kas nyt on tämä herra taipuisa ja täyttää sanansa aivan vapaaehtoisesti. Voitte nyt hänelle antaa sisareni.
Alkantor. No, niin tuossa hän on, pitäkää häntä hyvänä! Jumalalle kiitos! minä olen hänestä vapaa, ja nyt olette te vastuun-alainen hänen käytöksestänsä. Mennään nyt iloitsemaan ja riemulla viettämään näitä onnellisia häitä!
*Loppu.*