"Siitä syystä olen sitä pitänyt, että tarvittaessa voisin sinua varjella."
"Kiitoksia, Sinister! Sinä rakastat siis minua ja tytärtäni myös; kiitoksia, Manlius, me olemme siitä kiitolliset, minä annan rakkaudestasi vanhuuteni, hän antaa siitä nuoruutensa. Me olemme aina sinua rakastaneet, aina sinua pitäneet perhekuntamme jäsenenä. Jos tahdot meitä vaarasta suojella, niin pidä tämä sormus — mene sen kanssa, mihinkä ottavat sinua viedäksensä, — hae häntä, joka on sen lähettänyt, — ja surmaa hänet."
"Mesembrius, hän on tyttäresi!"
"Tokkohan basiliski on sen linnun poika, jonka pesään hän on munittu?"
"Hän tahtoo kuitenkin juuri nyt pelastaa sinua tietymättömästä pahasta."
"Ei ole maailmassa minulle suurempaa pahaa, kuin hän. Mitä rutto, maan-järistykset, hirmu-myrskyt ja mestaus-lava ovat maailmalle, se on minulle hänen nimensä. Jos pääsisin häntä likelle, surmaisin hänet paikalla."
"Hän tahtoo sinut pelastaa."
"Älä usko häntä; jokainen hänen sanansa on valhetta; hän on pettänyt isänsä ja pettää jumalatkin. Hänen kasvonsa näyttävät niin viattomilta kuin nukkuvan lapsen. Jos hän puhuu, joudut innostukseen, jos päästät hänet puheillesi, viekoittaa hän tikarin kädestäsi; hän lumoo sinut, turmelee sielusi ja muuttaa luontosi; luotteillansa murtaa hän sydämesi jäntevyyden, että tulet semmoiseksi pelkuriksi, kuin piesty orja. Hän ei punaa poskiansa kuin muut naiset, vaan sieluansa. Nyt houkuttelee hän sinun luoksensa sillä, että muka tahtoo sinun avullasi pelastaa minun ja Sofronian, ja jos et sinne tultuasi sysää miekkaasi hänen sydämeensä, ennenkuin hän pääsee sanaakaan virkkamaan, taivuttaa hän sinua meitä tappamaan."
"Voi, Mesembrius, mitä on hän sinulle tehnyt, että näin hänestä puhut?"
"Mitä hän on tehnyt? Hän on haudannut minut ennen kuoltuani, hän on lialla tahrannut harmaat hiukseni, myrkyttänyt sydämeni ja varastanut silmieni valon."