"Noh, Manlius, mitä sanot Falernostani? eikö ole siinä perää, kun sanotaan, että Italia on maan rinta? Sillä täällä ovat maan nisät; nämät vuoret, näet, jotka viiniä tuottavat."
"Ja kuitenkin olen minä jo elämässäni nauttinut tulistuttavampaa juomaa."
"Tulistuttavampaa juomaa? kenenkä pöydässä sitä joit?"
"Eufratin virrasta."
"Mitä juttelet?"
"Se oli Ktesifonin tappelun jälkeen. Koko päivän olimme taistelleet.
Käteni olivat verissä ja kasvoni hiessä. Iltapuoleen oli Persian
sotavoima tykkänään maahan masennettu, ja sinä päivänä paisui
Eufratjoki yli reunojensa."
"Ja sinä silloin siitä joit?"
"Niinpä teinkin. Tämän veden voima oli päihdyttävä?"
"Kunnia sinua päihdytti, Manlius, se asui tässä vedessä."
"En tiedä, mitä siinä lie asunut, sillä kun olin kypäräni täyttänyt, en sitä huuliltani hellittänyt, ennenkuin se oli viimeiseen pisaraan asti tyhjennetty."