Paimen tähän ärjäisi kopeasti:
— Olenko minä mikään räätälinsälli, että minulle tuot olutpulloja yksitellen?
— No, älkäähän nyt! Älkää vain suuttuko, kunnianarvoisa herra. Kyllä minä lisää tuon.
Ja hän toikin koko taakan pulloja, asetti miehen eteen kuusi yhteen riviin.
— Hyvä on nyt!
— Vedänkö korkit?
— Kiitos, osaan tehdä sen itsekin.
Näin sanoen hän otti käteensä ensimmäisen pullon, löi sen kaulan pöydän syrjää vastaan poikki sekä kaatoi kuohuvaa olutta suureen juomalasiin.
Olut tulee tosin täten kalliimmaksi, kun pitää maksaa myöskin pullon hinta, mutta "herra se on herra helvetissäkin".
Kaula kenossa poistui tyttö, kengät keikailevasti ja korskasti narisivat. Kultarenkaat korvissa heilahtelivat. Hiukset olivat taasen irrallaan, kampaa ei näkynyt, palmikko niskassa heilui pitkine nauhoineen. "Niin minä, koska sinäkin."