Hevospaimen särpi olutta hiljalleen, yksikseen. Tyttö lauleli portailta: "Jos mun tietoin tietäisit: kultani jos tuntisit, sinäkin jo itkisit…" Neljäs säe joutui jo oven taa.
Kun tyttö tuli ulos toisen kerran, oli pöydällä jo kolme tyhjää pulloa, kaula katkaistuna. Hän kokosi ne ynnä lasinsirpaleet esiliinaansa.
Ja juotuansa nuo kolme pulloa oli mies jo toisella tuulella. Kun tyttö siinä hääräili hänen ympärillään, niin hän kietaisi käsivartensa hänen vyötäisilleen.
Tyttö ei tuosta turhia kainostellut.
— No? Jokohan uskaltaa sinutella? — kysäisi hän mieheltä.
— Niin nyt kuin ennenkin. Mitäs siis aiot sanoa?
— Kysyitkö jotain?
— Miksi olet itkenein silmin?
— Se on pelkästä ilosta. Olen saanut kosijan.
— Kenen?