— Se on Vervölgyin vanha krouvari. Leskimies. Paljon sillä on rahaa.
— Ja hänelle menet?
— Miksen menisi, kun kerran kelpaan? Päästä minut!
— Valehtelet, kotia karkaat; äidin syliin pyydät ja hänellekin valehtelet.
Sitten hän päästi tytön menemään.
— Juotko vielä olutta?
— Juon kai.
— Tulet humalaan paljosta oluesta.
— Sitä minun juuri nyt onkin tarvis. Se sisäistä tultani heikentää. Anna tuolle toiselle väkevää viiniä, jotta lämpiäisi. Siten tullaan yhdenmukaisiksi.
Tuolle toiselle ei tyttö varmaankaan ollut sanonut, että toinen on täällä ulkona.