Se juuri tässä on kysymys, taitaako hän.
Ensiksi olisi selko saatava, mikä myrkky on tehnyt työtään, strykniini vaiko belladonna.
Väkevä kahvi ei ainakaan ole vahingoksi.
Heti perille päästyään huusi tohtori renkiänsä ja emännöitsijäänsä.
Kahvi oli valmista; tarvittiin vain ihmisapua, jotta saataisiin sitä sairaan sisään. Leuat olivat niin lujasti lukossa, jotta puupalikalla piti avata hampaita sen verran, että sai kahvin kaadetuksi kurkkuun.
— Pään ympäri kylmiä kääreitä ja vatsalle sinappilaastaria, — määräili tohtori, ja kun hänellä ei ollut ketään, joka olisi näitä määräyksiä toimeenpannut, niin hän teki nekin itse. Sillä välin hän jakeli käskyjä palvelijalleen sekä kirjoitti myöskin kirjettä pöydän ääressä.
— Kuuleppas! Ota nyt tarkasti vaarin, mitä sanon. — Ota kiessit ja aja joutuin Hortobágyin krouville ja anna tämä kirje sen isännälle. Jos häntä ei sattuisi itseä olemaan kotona, niin sano suusanallisesti hänen kuskillensa, että minä käsken hänen heti paikalla valjastaa hevoset parasten ajopelien eteen ja niin joutuin kuin mahdollista rientää viemään tätä sinetillä varustettua kirjettä kaupunkiin. Siellä hänen pitää mennä piirilääkärin luo ja tuoda hänet tänne kylään. Minä olen näet vain eläinlääkäri, eikä minun ole lupa parantaa muita luontokappaleita kuin järjettömiä. Kohtaus kaipaa joutuisaa apua. Tohtori tuo lääkkeetkin mukanansa. Käske myöskin krouvarin tytön antaa sinulle mukaan kaikki paahdettu kahvi, mitä siellä talossa on. — Sillä aikaa, kunnes kaupungista lääkäri ehtii tänne, pitää antaa sairaalle väkevää kahvia. Koeta nyt vain joutua ja tule pian takaisin.
Renki käsitti asian ja rupesi tekemään lähtöä. Väsynyt kimo ei edes huoahtaa saanut, kun jo taas piti lähteä lönkkäämään majatalolle.
Neiti oli paraikaa kuistin edustalla viiniköynnöksiä kastelemassa, kun renki ajoi krouvin eteen.
— Mikä sinut moisella kiireellä tänne tuopi, Tahvo? — kysäisi tyttö.