Tullessaan toi hän mukanansa santarmin, joka jäi, kun tohtori läksi.
Heti piirilääkärin mentyä ajoivat pihaan toisetkin rattaat. Näillä tuli
Hortobágyin majatalon isäntä. Kyseli tohtorilta tyttöänsä.
— Hiljempaa nyt ääntä, arvoisa isäntä. Neiti on viety tutkimusvankeuteen. Näettekö tuota santarmia?
— Sen olen aina sanonut, että hulluja ovat tytöt, kun heiltä kerran järki menee. — Nyt ei minulla ole mitään tekemistä tästedes hänen kanssaan.
Näin tuumien hän ajoi takaisin jäykkänä kuten oli tullutkin.
V.
Koko yön valvoi Klaara sairaan luona. Ketään ei hän päästänyt sijaansa vuoteen ääreen.
Ja hän oli jo valvonut edellisenkin yön.
Mutta ei näin!…
Tämä oli nyt rangaistukseksi…