Hän oli tyytyväinen hänen tilaansa.
— Hyvin ovat asiat. On hyvä merkki, että hänen jo on jano. Saatte antaa hänen juoda niin paljon kuin hän vain tahtoo.
Sairas joi melkein koko karahviinin. Sen jälkeen hän nukkui aivan hiljaa.
— Nukkuu vanhurskasten unta, — virkkoi tohtori. — Nyt saatte, Klaara, mennä itsekin maata; siellä emännöitsijän kamarissa on valmis vuode. Minä jätän oven tänne auki ja pidän vaaria sairaasta.
Tyttö taas nöyrästi rukoilemaan:
— Antakaa minun jäädä tänne. Painan pääni pöytää vasten ja nukahdan siten hetkiseksi.
Hän saikin jäädä.
Kun tyttö heräsi, oli jo kirkas päivä ja varpuset tirskuttelivat ikkunan alla.
Sairas jo nukkuessaan näki untakin.
Suu oli auki, huulet liikahtivat. Hän naurahti unissaan.