Silmiänsäkin koetti raottaa, mutta se tuntui vielä vaikealta, koska ne taasen sulkeutuivat. Mutta huulet tuntuivat kuivilta, näytti janottavan.
— Annanko vettä? — kuiskasi tyttö.
— Anna, — ehätti sairas, silmät ummessa.
Hän vei hänelle vesiastian.
Mutta ei ollut vielä voimia käsissä sen vertaa, että olisi itse saattanut nostaa astiata huulillensa, vaan piti juottaa ja nostaa vielä päätäkin koholle.
Hän oli puolittin nukuksissa koko tämänkin ajan.
Kun pää taas vaipui vuoteelle, alkoi hän hyräillä — ehkä se oli vain jatkoa sille nuotille, minkä hän oli jo unissaan alkanut. Se oli vallaton laulu:
"Ihana on maailma, magyarien neidot ruusunkukkia…"
VI.
Parin päivän kuluttua oli sairas jo jalkeilla. Tuollainen pustalla kasvanut "rautajätkä" ei kauan sairastele, kun kerran oli taudin voittanut. Hän kammoo vuodetta. Jo kolmantena päivänä Santeri ilmoitti tohtorille aikovansa palata tammakartanoon, missä oli palveluksessa.