Takavarikkoon otetut Astrakanin nahat palavat nyt mestaajan uunissa.
Joku saattaa niistä pistää huostaansa yhden tai pari.
Suorin keino olisi ilmoittaa poliisivirastolle, mitä olen saanut tietää.
Mutta sitä en saata tehdä. En tosin pelkää nihilistien salamurhaajia, mutta siitä saattaisi syntyä tutkinto; minä kutsuttaisiin todistajaksi, täytyisi kertoa koko historia, miten olen saanut tietää tämän salaisuuden. Minun täytyisi puhua tehtaasta Kuiskaaja-kadulla, Haggeus herrasta ja hänen tyttärestään; tämä olisi minulle kovin ikävä asema. — Siis en mene poliisivirastoon. — Mutta sen sijaan menen kun menenkin etsimään Kalypsoa Sydänveren kadulla: hänen verkostansa saan tuota pikaa kiini tuon tuhoa tuottavan pojan ja pelastan täten Euroopan suuresta vaarasta.
Aloin hämärästi muistaa kuulleeni jotain tuosta Sydänveren kadun leipojattaresta. — Jopa tuli mieleeni. — Se oli mainittava tapaus! Tuolla Sinikissassa. — Viime laskiaisena. Oltiin ajaa ulos paalista tuo kunnon nainen. — Olin minäkin niissä huveissa. — Mutta minun mielestäni ei yleisöllä ollut oikein. — Sinikissan arvoisa vierasparvi syttyi kapinaan semmoista rohkeutta vastaan, että leipojatar "Sydänveren" kadulta tohti esiintyä näissä saleissa. — Sillä Sinikissa laskee suurta arvoa tahrattomalle maineelleen. — Sydänveren kadun leipojatar taasen on vain "tillikan" emäntä. — Ja näissä seuroissa annetaan suuri arvo soveliaisuuden ja siveyden määräyksille. — Haiset kokonaan vimmastuivat nähdessään hänen astuvan sisään. — Tanssirivi hajaantui ja tanssin johtaja menetti malttinsa nähdessään Nisukakku-Miinan uhkaavan katseen ja kirjavan puvun.. "Ulos hän!" "Tempaiskaa irti valetukkansa!" — "Kengästä korvapuusteja!" Näin huudettiin joka taholta. Varmaan olisivat he piesseet hänen hyvänpäiväisesti, jollen minä olisi ajoissa mennyt väliin. "Hyvät herrat ja naiset! huusin; tämäkö on tasavaltaisuutta! Senkö tähden taistelemme kovia otteluja yhdenarvoisuuden pyhien aatteiden puolesta, että nyt teemme tyhjiksi nämät korkeat aatteet Sinikissan pyhissä saleissa? Herttuattareni! Te kauneuden kuningattaret! Te puistojen ja Kuninkaankadun ylhäisö! Osoittakaa syntyynne sopivaa jalomielisyyttä alhaisempaa kumppania kohti, jonka mies kaatui urhoollisesti taistellen, (mutta herää taas eloon), — jos ei kenraalina niin ainakin plutoonan päällikkönä!" Tällä puheella onnistui minun tehdä seuraan tunkeutuneelle tietä ovelle saakka; ja täten pelastin hänet perin ikävästä asemastaan, sillä varmaan olisi päällensä heitetty kiulullinen vettä ja sitte olisi hän ajettu ulos. Sillä ei herrojenkaan saleissa olla niin tarkkoja maineen suhteen kuin Sinikissassa.
Luulen puheena olevan naisen vielä muistavan tämän ritarillisen tekoni, jos hän näkee minut.
Nisukakku-Miina voi ylvästellen lausua itsestään, ettei hänen yllänsä koskaan ole ollut pukua, jota ei joku olisi hänelle varastanut, sekä ettei hän koskaan ole tuntenut ihmistä, jonka nimen hän tietäisi.
Tätä tilaisuutta minun pitää käyttää hyväkseni.
Hänen asuntonsa tiedän jo Kozák veikon ystävällisestä osoituksesta. Pitää vain hankkia issikka, joka ajaa minut sinne saakka. Se paikka ei ole pääsemättömässä kaupunginosassa. Se on viimeisessä huonerivissä kaupungin puistoon päin; takapuolella on kaupungin puutarha-koulu; akatsia- ja pähkinäpuita ympärillä. Hyvä piilopaikka maailman kanssa riidassa eläville köyhille pojille. [Szegény legény, köyhä poika, nimitys sisseille ja rosvoille Unkarissa. Suom.]
Mutta saadakseni kovapäisemmätkin täysin käsittämään, mikä asema Nisukakku-Miinalla oli yhteiskunnassa, koska ei hän Sinikissan hienolle yleisölle kelvannut, täytyy minun juurta jaksain esittää syyt tähän seikkaan. (Kumminkaan ei ole tarvis käskeä ulos huoneesta kasvavaa. nuorisoa: esitelmäni liikkuu täsmälleen ethos- ja aisthäsis-piirissä).
Loukkauskivenä oli nimittäin se seikka, että Nisukakku-Miina (kuten jo nimikin osoittaa) oli nisukakkujen leipoja ja myyjä. Nämät taasen ovat sitä lajia leivosta, jota nauttivat yleensä nuo yhteiskunnan hyödylliset jäsenet, joita joka päivä otetaan kiinni irtolaisuudesta, jotka opettavat tilanomistajille valppautta heidän omaisuutensa suhteen ja joiden elinkeinona etupäässä on löytää tavaroita, joita ei ole kadotettu. Heidän seurassansa esiintyy väliin korkeammillakin sijoilla toimivia miehiä, nimittäin omnibus-ajureita, joille nisuleipä-puoti kaupungin reunassa on oikea paratiisi. Siltä saa vehnäistä ja paloviinaa, ei mitään muuta. Näitä myy Nisukakku-Miina. Sentähden onkin hän rahvaan suosiossa. Kun sunnuntaisin tulee väkeä puoti täpötäyteen, joka on seuran valioitten kokouspaikka, on Nisukakku-Mlina illan ylistetty sankaritar. Hiuksensa ovat tulipunaiset, suloutta lisäävät hehkuvat silmät, hän osaa myöskin tanssia. — Hänen tähtensä pitävät porvari-luokkaan kuuluvat ja läsnä olevat sotapojat keskenään aika tappeluja, joista vain patrullit tekevät lopun. Nisukakku-Miina on usein Iliaadin "kauniina Helenana", ja tämä hänen maineensa on hänelle esteenä päästä korkeampiin ravintoloihin.