— Siis näin kumminkin unta.
Vanhus tahtoi kaikin mokomin saada tietää, mistä numeroista minä olin nähnyt unta, pannaksensa ne arpalippuun, kunnes minä luin ne hänelle: "34, 38 ja 42".
Hän kirjoittikin ne heti muistiinsa.
Samana päivänä menin minä Budan puolelle, päättämään karanneen sotamiehen asiaa. Se oli sangen hyvällä tolalla.
Maksettuani tuhlaamansa rahat ja näytettyäni kovasta sairaudesta puhuvan todistuksen, julistettiin heti päätös, joka antoi syyttömän isällensä takaisin, jotta poika taas voi palata päivällä elävien joukkoon.
Mutta pankaamme tähän taas kolme tähtöstä, ajatellen niitä kolmeksi arpalippuun kirjoitetuksi lu'uksi.
IX.
Kun illalla (kello kahdentoista jälkeen) palatessani kotia Budan Kasinosta, huomasin yli Pestin leviävän mustan savupilven, joka näytti tupruavan kaupungin ulkopuolella olevasta savutorvesta, niin tuli taas mieleeni tuo kanssapuhe tai uni, vai mikä se liene ollut?
Minä en suinkaan usko aaveita enkä noitia, enkä siis unkarilaisia sosialisteja enkä nihilistejäkään. Siitä on jo aikoja, kun minua pelotettiin pilven hattaroilla; mutta eihän ole mahdotonta, että monomanian vaivaamat henkilöt uhraavat henkensäkin johonkin mielettömään uhkarohkeaan yritykseen.
Rupesin miettimään, mitä tuo kamala mies puhui. Hänen mielettömyydessään on järjestystä; siitä täytyy ottaa selkoa.