— En mene heidän pariinsa.
— Te ette saa tulla sinne, sillä siten karkoitatte kotirauhanne. Koko elämänne tulee myrkytetyksi, leponne, onnenne, kaikkityyni.
— Hulluuksia! Huudahdin innokkaasti, kaksin käsin vetäen häntä lähemmäksi.
Tyttö katsahti minuun säihkyvin silmin, kasvot tulipunaisina; rintansa huokui kovasti ja huulensa värisivät; hän kumartui niin lähelle minua, että henkäyksensä polttivat kasvojani.
— Te ette saa tulla sinne, sillä minä rakastan teitä!
Näin sanoen tempasi hän itsensä irti minun käsistäni ja juoksi pois, aivan kuin kuolemanvaaraa pakoon.
Minä jäin kauhistuneena seisomaan kuten suolapatsas.
"Te ette saa tulla sinne, sillä minä rakastan teitä!"
Oikeassa olet, tyttö parka. "Tämä" on suurin este! Tähän asti on kaikki ollut ilveilystä; yksi ainoa sana tekee tästä murhenäytelmän.
Katselin hänen jälkeensä, kunnes hän katosi näkyvistäni; en koettanut saavuttaa häntä; en kutsunut häntä takaisin.