— Pyydän, sanokaa, kuinka te olette noin laihaksi jäänyt?
Tällaista kysymystä hän ei ollut odottanut.
— Kuinkako minä olen laihaksi jäänyt?
— Kun toiset tavallisesti ovat kaikki lihavia.
— Mitä? Luuleeko herra ehkä minua semmoiseksi naiseksi?
— Niin on puheesta kuulunut.
— Väärä luulo. Minä olen kunniallinen nainen. Olen kaksikymmentä vuotta ollut isännän emännöitsijä. Ei minulla ole mitään tekemistä kenenkään tyttöjen kansaa. Mutta tuota meidän tyttöä minun tulee surku; mieleni olisi hyvä, kun joku veisi hänen täältä.
— Joko kunnollisesti tai kunnottomasti?
Laiha nainen toi lampun sisään ja asetti sen pöydälle. Ei ollut kuulevinansakaan kysymystäni.
Sitte istui hän viereeni penkille.