Minä nauroin. Kuvat eivät lähteneet.
— Älkää huoliko, — ne eivät lähde; hyvää aniliiniväriä ei saa lähtemään ihosta saipuallakaan. Älkää pelätkö minun suhteeni. Minä olen isäni seitsemäs lapsi.
Nyt menen Kozák herran puheille.
— Te saatte mennä työhönne. Se on teille paras. Ei teidän tarvitse pelätä tulla kotiin illalla. Teitä ei ole loukkaava isänne — eikä kukaan muukaan.
Tyttö parka ihastui, kun taas sai ottaa käsivarrelleen pienen korinsa.
Me miehet emme voi käsittääkään mikä onni on muutamille tytöille päästä työhönsä.
Ojensin hänelle käteni jäähyväisiksi ja hän pudisti sitä.
Mutta pankaamme tähän alle taas kolme tähtöstä osoittamaan kolmea dynamiitti-pommia.
III.
Tavattuani Kozákin, astuin minä vuorostani heti hänen jalalleen.